Subscribe to
Newsletter
Tuskainen kilpikonna

Tämä on henkisen työn ydin. Kun kestät lävitsesi kulkevaa tuskaa, olet vapaa. Tämä maailma ei enää koskaan vaivaa sinua, sillä pahinta mitä maailma voi tehdä, on osua sisälle säilöttyyn tuskaan. Jos et välitä siitä, jos et enää pelkää itseäsi, olet vapaa. Silloin kykenet elämään tässä maailmassa energisemmin ja elävämmin kuin koskaan ennen. M.A.Singer, Kahleeton sielu –

Okei, just not there, yet. Ainakaan kokoaikaisesti. Minulla on ollut taipumus säilöä tuskaa sisääni. Kestää jonkun aikaa päästä se menemään, jotta uudet elämän tuskat voisivat virrata vapaasti läpi. Siinä on minun tavoitteeni tälle vuodelle ja koko loppu elämälle.

Blogin kirjoitus, päivä 1.

Nyt minä olen yrittäjä. Maistelen sanaa suussani ja tunnustelen, mitä se minussa herättää ja saman tien tuskan hiki kihoaa selkääni ja pakokauhun aalto pyyhkii lävitseni ja tunnen kuinka tuska on tehnyt majansa rintakehäni seudulle. Jes, saan harjoitella tuskan vapaata virrattamista lävitseni oikein urakalla ja ihastella autonomisen hermostoni kiivasta aktivoitumista. Egoni pälpättää taukoamatta syöttäen tajuntaani vertailuja, oletuksia, odotuksia, aikarajoja, uskomuksia, syytöksiä, kauhukuvia ja pelkoa. Se raahaa ongelmavyyhtejä ja säkkikaupalla häpeää mieleni maisemaan, tehden siitä varsinaisen kaatopaikan. Näennäinen epäonnistumiseni hoitaa kaikki asiat ajallaan, vaikka aloitin jo kaksi kuukautta sitten valmistelun ja jo tekemäni katteettomat lupaukseni avautuvasta verkkokaupasta kummittelevat mielessäni irvistelevinä peikkoina, vaikken ole mahtanut mitään byrokratian pyörteille, jotka asioita viivästyttävät. Hyvä, lisää tunteita vapautettavaksi ja loistava tilaisuus tarkastella ovelan ja ankaran egoni hätääntynyttä toimintaa. Voin valita häpeän sijasta hyväksynnän. Kaikki tapahtuu juuri niinkuin pitääkin.

Tilille katsominen ei lievitä tuskaa lainkaan vaan lisää kierroksia pelon tyytyväisenä hyrräävään moottoriin.  Okei, turvattomuus check!

Silmiäni kirvelee, kun tuijotan vuoroin kilometrin mittaista tehtävälistaa, vuoroin  tietokoneen ruutua ja anelen luovaa inspiraatiota tai edes pientä järjen hippusta voidakseni jäsentää ajatuksiani ja ravistaa lamaannuksen jähmettävän viitan harteiltani. Jaahas, tässä peräänkuulutetaan nyt luottamusta ja antautumista.  

Yöunet menetin jo viikkoja sitten ja mietinkin, onko ollenkaan kannattavaa mennä makaamaan siihen koloon patjojen keskellä, yskivien ja unihikisten kullanmurujeni väliin. Siellä pimeässä tunnen tukehtuvani ja pääni tuntuu repeävän ajatusten paljoudesta. Hmm, rentoutumistaidoissani saattaa olla hiottavaa. Myös kehoni ansaitsee enemmän hoivaa ja huolenpitoa ja vähemmän kahvia.

Haluaisin kiukutella kärsimättömänä, kun tajuan, että tarvitsen kolmea eri tahoa itseni lisäksi päivittääkseni nettisivujani. Oi, ihana tilaisuus olla kiitollinen kaikista taitavista ihmisistä ympärilläni!

Ärryn tajutessani tietämättömyyteni yritysasioista.  Syyttelen vuoronperään itseäni ja erilaisia virastoja ja rekistereitä, jotka eivät toimi minun aikataulussani. Synkistelen  photoshopin äärellä kun tajuan, että sen opiskeluun kuluu päiviä, joita minulla ei tunnu olevan. Tulen tietoiseksi valinnan mahdollisuudestani. Voin valita piehtaroida syyllisyydessä ja riittämättömyydentunteessani tai valita uteliaan ihmetyksen ja kiitollisuuden ja halun oppia uutta!

Saan päänsäryn ja kyttyräniskan blogin kirjoittamisesta. Tunnen suurta kunnioitusta kaikkia bloggaajia kohtaan, tämähän on totisesti aikaa vievää puuhaa! Ja olen suunnattoman ylpeä jokaisesta kirjoittamastani rivistä.

Enkelikorttipakka ja tarotkortit ovat lähes puhkikuluneet, kun niin tiuhaan olen nostellut kortteja itseäni huvittaakseni ja lohduttaakseni. Myös suosikkiastrologini Seppo Tanhuan astro.fi sivustolla olen rampannut ahkerasti oivaltamassa. Arvaatkaas muuten mitä, tämän kuvan siirtäminen puhelimesta koneelle ja sen löytäminen koneen uumenista kesti minulta puolitoista tuntia! Kyllä! Noloa ja turhauttavaa! Kärsivällisyyteni hipoo jo pilviä! Tuntuu, että kone on muuttunut, joka kerta kun istun sen ääreen ja yritän tehdä sen kanssa yhteistyötä! Kuvat aukesivat tallentamatta johonkin mediaplayeriin tai tallentuivat googledriveen, jonne myös katosivat saman tien. On myös vaikea hyväksyä surkea kuvanlaatu ja olla vertailematta kaikkea kaikkeen. Hyväksyntä tuo helpotuksen. Minä riitän.

dav

Naurattaa, kun uusien alkujen kortti nousi pakasta, kysyessäni, mikä on suurin haaste tässä hetkessä? Aika humoristista!

During this time, don´t be alarmed if you feel lost or even confused. Most people are afraid of change and play it safe by staying where they are. Know that through inner guidance, wisdom, and a belief in yourself -and by tapping into these tools – you´ll be propelled forward on a positive, life-changing path.

Päivä 2.

Kaikkea tätä hälinää, sähellystä ja vouhotusta osaan onneksi tarkastella etäämmältä, sieltä läsnäolon tilasta, jossa kaikki on aina hyvin. Koko ajan en siellä pysy, vaan imeydyn päivittäin lukuisia kertoja huolten turbulenssiin pyörimään ja se jos mikä on opettavaista, vaikkakin myös oksettavan kuvottavaa. Siinä pyörremyrskyn silmässä voin katsella ympärilleni ja nähdä kaiken roskan, mitä elämässäni ja ajatuksissani vielä pyörii. Tiedän, että vihaamalla, tuomitsemalla tai teeskentelemällä ettei niitä ole, en päässe niistä eroon. Voin hyväksyä ne ja antaa niiden jatkaa pyörimistään ilman minua ja opetella itse astumaan mahdollisimman pian rauhan tilaan. Pyörremyrsky sattuu ja repii minusta kaiken irti. Se puhdistaa. (Voisi tulla puhdistamaan tyylikkään työpisteenikin, ihan tässä kuivuneiden kissanruokien ja jugurttilätäkön vieressä.)

dav

Päivä 3. ja 4.

Sairastuvalla on mahdoton kirjoittaa, kun pienin potilas haluaa syliin ja haluaa olla siinä tiukasti ja lähellä ja ihan koko päivän. Samaan aikaan pitää tietysti pyyhkiä nenää ja pyllyä, laittaa jotain syötävää, joka ei kipeille kuitenkaan kelpaa. Toiseksi pienin potilaskin haluaa syliin ja että hemmottelisin syöttämällä. Aikuispotilaskin saattaisi haluta syliin, mutta sitä en jaksa nyt miettiä. Kissa ulvoo taukoamatta, koska ruoka on loppu ja hiekkalaatikko täynnä. Mies käy toteamassa että hänellä on aivosumua ja painuu sikiöasentoon peiton alle. Tunnen olevani zenmaster, kun en suostu hermoilemaan tässä kohtaa hoitamattomista asioista ja teen yöllä neljältä vielä taloyhtiön lumityötkin.

Päivä 5.

Yritän olla itselleni hyvin kiitollinen kaikesta työstä minkä olen jo tähän mennessä tehnyt ja ylpeä rohkeudestani ja anteeksiantava virheiden, hitauden ja kaaoksen vuoksi. Lapset ovat olleet kuusi viikkoa kipeinä ja jo yli kuukauden pois päiväkodista. Öitä on valvottu ja lääkäreissä jonoteltu. Lastenhoito-apujoukotkin ovat olleet kipeinä ja mies makaa nyt raatona sängyn pohjalla. Itse raakuin muutaman päivän ääni käheänä, ajellen silti tohkeissani ympäri kyliä tekemässä hankintoja uudistuvaan House of Joyhin, joka sekin on tällä hetkellä kuin pyörremyrskyn jäljiltä.  Tämä SPR:n kontista löytämäni kuvan kaunokainenkin lepää siellä sotkun keskellä ja odottaa paikkaansa.

img_20170103_115706

Olen ollut yli viisi vuotta kotona tekemässä vaativaa ja tärkeää työtä kahden lapsen kanssa, joista molemmat ovat tietysti erityisiä, mutta toinen on ollut sairautensa vuoksi sitä ihan erinomaisen ihanalla ja uuvuttavalla tavalla. Olen nyt hypännyt kokonaan uudelle alueelle, jossa tunnen olevani kuin vastakuoriutunut kananpoikanen. Olen ymmälläni, suojaton ja taitamaton. Olen myös täynnä intoa ja vauhtia, mutta meinaan kompastua omiin jalkoihini. Tunnen epävarmuutta ja  riittämättömyyttä titteleiden ja arvonimien ja koulutusdiplomien puutteessa, (ja monesta muusta syystä) vaikka olenkin kouluttanut ja kurssittanut itseäni koko hoitovapaankin ajan kaikenlaisissa asioissa ja aiheissa. Egohan se siinä taas juttelee, ja yrittää vakuutella, että tarvitsen jatkuvasti jotain lisää itseni ulkopuolelta, ollakseni riittävä, huh miten rasittava ja ehtivä kaveri!

Päivä 6.

Summa summarum. Verkkokauppa antaa edelleen odottaa itseään, pitkälti itsestäni riippumattomista syistä, jotka kiemuraisuudessaan haukotuttavat minua niin, etten jaksa niitä enempää avata ja ne tuskin ketään kiinnostaisivatkaan. Se minkä kovasti toivon teitä kiinnostavan, ovat tapahtumat ja workshopit, joita olen  jo laittanut ilmoille ja joita odotan hurjan innoissani! Ensi perjantaina 13.1.2017 House of Joyssa juhlitaan Avajaisia, kun ovet avautuvat ensi kertaa minun aikakaudellani. Odotan suurta osallistujaryntäystä, sillä tiedän, että illasta tulee upea, rentouttava ja energisoiva! Olisi ihanaa nähdä mukana vanhoja rakkaita tuttuja, mutta myös ihan uusia ihmisiä! En malta odottaa, tai todennäköisesti maltan, koska olen koko viikon remonttihommissa luomassa uutta House of Joyta. Heti seuraavan viikon keskiviikkona 18.1 on Onnellinen lapsi luento, jota en missaisi mistään hinnasta! Luento on täynnä lapsen maailmaa ja eri kehitysvaiheita valottavaa tietoa hauskasti ja helposti esitettynä. Luennolta lähtee kotiin aina huojentuneena, tunteella että yes, kyllä tästä selvitään!

21.1 Ilotalossa järjestetään mielenkiintoinen Hoitava Hengitys seminaari. Sen pitää Hoitoraiteen Marketta Manninen. Seminaarin käytyäni hengitykseni ei ole enää entisellään, hyvässä mielessä. 22.1 pääsen taas pitkästä aikaa lempiworkshoppini äärelle, kun  tulevat ja nykyiset äidit kokoontuvat Naisesta äidiksi – piiriin jakamaan viisauttaan ja tuntemaan koko äitiyden tunnekirjon samalla herkutellen ja uutta oppien. Tervetuloa mukaan! Heti perään maanantaina 23.1 alkaa tummat tunteet- piiri, jossa totisesti on kaikille tunteille tilaa, tuomitsematta ja syyllistämättä. Jos haluat äitiyteesi enemmän iloa ja keveyttä, tämä neljän kerran kokonaisuus on sinulle! Kaikki tapahtumat voi maksaa paikan päällä joko käteisellä tai kortilla, jollei verkkokauppa ole sitä ennen auennut. House of Joysta saa ostaa myös Taran mestariteosta Äitipeliä ja muutama Vihermehu kirjakin vielä on saatavilla. Käykää muuten tsekkaamassa ja tykkäämässä Taran yrityksen uusi tyylikäs ilme Facebookissa! 

46630515 - green turtle while relaxing on sandy beach in big island in hawaii

Babyjoyn nettisivujen hidas päivittyminen uuteen johtuu pitkälti minusta ja sairastelevasta perheestäni. Hitaus sopii erinomaisesti tälle vuodelle valitsemaani rauhan ja itsensä ehdoitta rakastamisen teemaan. On helppo olla rauhassa ja rakastaa itseään, jos kaikki sujuu ja rullaa, mutta todellinen mestari pystyy siihen olosuhteissa kuin olosuhteissa ja sitä kohti minä halua mennä. Tule mukaan rentoutumaan ja hidastelemaan!

Sanna

 

 

Leave a Reply

© Babyjoy All Rights Reserved