Subscribe to
Newsletter
Kenen on vastuu?

Facebookissa sattuu vastaan aivan helmiä kirjoituksia. Tämän päivän paras kirjoitus on Uskalla Innostua tiimin valmentajalta Tinka Kuusiolta.

Hyvin ajankohtainen kirjoitus, joka kolahtaa varmasti monelle.

UIPyysin Tinkalta luvan saada jakaa tätä tekstiä, ja hän, kuten hyvin moni muu tämän alan ihminen, sanoi heti kyllä. Koska meidän työnämme on sanomamme ja opetuksiemme jakaminen. Jaamme hyvää ajateltavaa, sillä niin teemme elämästämme parasta, itsellemme ja ympäristöllemme.

Kiitos siis Tinka, kiitos tästä tekstistä ja kiitos että jaat sen kanssamme. Saat varmasti takaisin kaiken minkä jaat.

Vastuu

Vastuun ottaminen elämästäni ja ennen kaikkea tunteistani!

Joitan vuosia takaperin näin vastuun aina jossain ulkopuolellani. Asiat olivat huonosti, koska joku muu oli tehnyt jotain tai jättänyt tekemättä. Yksinäinen lapsuus, narsisti isä, huumeenkäyttäjä sisko. Masennus, muutto, ulkopuolisuus, yrittäjäperhe, yhteiskunta, kauneusihanne, oli loputon määrä syitä miksi tuntui pahalta tai en onnistunut jossain. Mutta minä en ollut vastuussa, koska elämässä nyt vain tapahtui niin ja näin. Enhän minä voi vaikuttaa siihen mitä tapahtuu tai miten ihmiset kohtelevat minua.

Paha mielihän tulee siitä jos tapahtuu jotain pahaa! Tai siitä että joku sanoo jotain typerää. Paha mieli tulee siitä että maailmassa asiat ovat niin huonosti. Siitä että ihmiset ovat niin typeriä! Siitä jos leipä putoaa voi puoli alaspäin lattialle tai joku on eri mieltä kanssani – väärää mieltä siis! Siitä jos myöhästyn junasta. Ja siitä jos joku sairastuu tai peräti kuolee. Tai on joskus kuollut. Koska tottahan tunteet osavat matkustaa ajassa ja lentää vuosien päästä pahoittamaan mielemme…

Olin todellinen Mielensäpahoittajien kuningatar!

Ja sitten: Luin Brian Tracyn kirjan – Menestys ja onnellinen elämä. Se oli elämäni vaikein lukukokemus. Luin kirjaa sivu sivulta, päivien taukoja pitäen – koska se oli niin vaikeaa. Kirjassa yksinkertaisesti kerrottiin että Minä olen vastuussa kaikesta mitä olen ja mitä olen saanut aikaan ja erityisesti siitä mitä en ole saanut aikaan. Mitkään olosuhteet eivät vaikuta siihen, vain minä.

En tuntenut itseäni kovin menestyneeksi tuohon aikaan, joten tunsin suunnatonta vastustusta. Mieleeni nousi tuhat muttaa ja vastaväitettä, mutta pahin oli häpeä! Häpeä siitä miten olin kokonaisen elämän syyttänyt olosuhteita ja kaikkea muuta kuin itseäni. Näin yhtäkkiä miten olin saattanut itseni erilaisiin tilanteisiin elämässäni, miten olin luovuttanut kun olisi pitänyt jatkaa ja miten olin syyttänyt muita omista vastoinkäymisistäni. Minua hävetti niin että toivoin kuolevani! Toivoin että kukaan ei saisi koskaan tietää. Häpeä tuntui kehossa kipuna ja poltteena. Toisinaan olisin halunnut polttaa kirjan, syyttää sitä pahasta olostani – mutta en enää voinut!

Tuolloin en vielä ymmärtänyt ajatusten ja tunteen yhteyttä. Tuo kirja kuitenkin johti minut myöhemmin NLP-kursseille ja itseni kehittämisen poluille. Vasta tutustuttuani kolmeen prinsiippiin ja ajatusten ja tunteiden mekaniikkaan, ymmärsin että olen myös vastuussa siitä mitä tunnen!

Kaikki tunteemme tulevat meistä itsestämme, meidän omista, enimmäkseen tiedostamattomista ajatuksistamme! Kukaan ei pysty lähettämään meihin tunteita, pahaa mieltä, ärsytystä, vihaa, rakkautta – ei kertakaikkiaan mitään tunteita! Ei edes silloin kun puoliso on oikein dorka, tai väärä puolue voittaa. Tunteet syntyvät meidän sisällämme siitä mitä ajattelemme, ei siitä mitä ympärillämme tapahtuu!

Se on ärsyttävä ajatus, mutta se tekee meidät myös vapaiksi! Kukaan eikä mikään enää milloinkaan voi pakottaa meitä tuntemaa mitään. Tai no, itse menen siihen lankaan tämän tästä, mutta jollain tavalla suuren ketutuksenkin hetkellä tiedän että ärsytys tulee siitä mitä ajattelen tapahtumasta, ei siitä mitä tapahtuu tai joku teki tai sanoi. Saan vapauden olla reagoimatta asioihin, voin toimia (rauhoituttuani) viisaudesta ja ymmärryksestä käsin – en suuttumuksesta ja kiukusta. Ero on valtava! Ja lopputulos usein huomattavasti toimivampi! Voin toimia sen perusteella mikä on parasta ja oikein. En vain hyökätä kiukusta käsin.

Ei se toki ole helppoa. Suuttuneena tuntuu täysin todelta se että suuttumus tulee tapahtumista, tunne on niin voimakas että se tuntuu oikealta ja oikeutetulta. Olen ymmärtänyt vanhan viisauden aivan uudesta perspektiivistä – laske kymmeneen ennenkuin toimit! Vihassa ja ärsytyksessä ei kannata milloinkaan toimia millään muulla tavalla kuin lähteä rauhoittumaan.

Olen vastuussa kaikista valinnoistani elämässäni. Olen vastuussa siitä miten suhtaudun säähän. Miten vakavasti otan ajatukseni milloin mistäkin. Olen vastuussa siitä miten toimin – ihan aina. Siitä mitä syön ja miten liikun. Miten nukun ja miten paljon roikun netissä. Olen vastuussa siitä mihin uskon ja mihin en. Olen vastuussa siitä millainen maailma on ja siitä miten Suomella menee. Olen vastuussa saasteista ja maailmassa vallitsevasta epätasa-arvosta. Jokainen valintani ja sanani vaikuttaa tähän maailmaan jollain tavalla! Olen vastuussa millaisen jalanjäljen jätän tälle planeetalle!

Mutta olen myös vapaa tuntemaan mitä tunnen, kokemaan mitä koen, tekemään mitä teen, valitsemaan mitä valitsen. Olen vapaa antamaan ajatusten kulkea lävitseni ja olen vapaa tarttumaan niihin ajatuksiin mitkä tuntuvat viisailta ja olen vapaa päästämään irti ajatuksista mitkä tuovat draamaa ja pahaa oloa elämääni! Olen vapaa kokemaan elämäni ja tekemään siitä parasta mahdollista itselleni ja ympäristölleni!

oranssi_koukero

Leave a Reply

© Babyjoy All Rights Reserved