Subscribe to
Newsletter
Kirjoituskilpailun satoa: Linnuton puu

kilpailu1

Linnuton Puu 

Pian seitsemän vuotta sitten sain tietää tulevani äidiksi ensi kertaa. Vain muutama kuukausi aiemmin olimme antaneet vauvalle luvan tulla. Ilo oli suuri. Vauva tulisi sopivasti opiskeluvuosina, jolloin voisimme molemmat joustavasti hoitaa lasta ja jatkaa opintojamme. Elokuussa suuntasimme pienelle lomalle Tukholmaan, kävimme ostamassa muutaman vauvanvaatteenkin söderiläisistä pikkuputiikeista. Sitten alkoivat kovat kivut. Kivut, joita säikähdin erityisesti siksi, että olin vuotanut jo noin viikon verran, mutta se oli neuvolan terveydenhoitajan mielestä täysin normaalia. Kun kipu yltyi ja tuntui että taju oli mennä, päätimme suunnata lähimpään sairaalaan. Jokainen askel tuntui kuin joku olisi iskenyt puukolla. Ensiavun ovesta sisään päästyäni pyörryin. Pieni ihmisenalku oli kiinnittynyt munatorveeni, paikkaan jossa sillä ei olisi minkäänlaisia edellytyksiä kasvaa ihmiseksi, paikkaan jossa se aiheutti minulle vaaran. Olin helpottunut, että alkiolla oli kaikki hyvin, en ymmärtänyt, että joutuisin siitä luopumaan. Ajattelin, että sen voisi siirtää oikeaan paikkaan jatkamaan kasvuaan ja kehitystään.

Tukholmasta palasin kotiin Linnuttomana puuna.

Nauruasi vailla

olen se linnuton puu

lehtiä täynnä

linnuton puu

Sanojasi vailla

olen vain suunnaton tie

ilman viittaa

suunnaton tie

Pari viikkoa matkan jälkeen pengon löytöjä IvanaHelsingin liikkeessä Helsingin ydinkeskustassa. Näen muiden joukossa Anna Puun. Kerron hänelle kuinka paljon Linnuton puu on merkinnyt minulle tapahtuneen vuoksi. Hän itkee, minä saan lämpimän syleilyn.

Mestaripiirros

Ehdin valmistua, saada ensimmäisen työpaikkani ja minut valittiin mukaan irlantilaisen tanssin koko illan showhun, jonka harjoituskautena en saisi tulla raskaaksi. Otin riskin ja lähdin vauvatoiveistani huolimatta mukaan produktioon. Juuri esitysten alla ensimmäisen adventin messussa ajattelin, että luovutan. Jos minulle ei ole lasta tarkoitettu, olkoon niin.

Muutama viikko esitysten jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Päätin, että tämä vauva todella tulee perheeseemme jäädäkseen. Seuraavana syksynä sain syliini käärön. Siitä alkoi uskomaton matka, josta minulla ei ollut tuolloin vielä aavistustakaan. Olimme saaneet oman Mestaripiirroksemme.

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut

Hän ei muuta tehnytkään

Heräs aikaisin, otti kynän käteen

Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa

Piirtäjä ei kaivannut

Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut

Mestari valmisti sut

Marraskuun pimeässä alkuillassa kävelen Aleksanterinkadulla. Anna Puu kävelee vastaan, menemme toistemme ohi. Päätän lopulta juosta hänet vielä kiinni. Hän muistaa minut, Linnuttoman puun. Vaan enää en ollut Linnuton puu, näytin vaunuissa nukkuvaa Mestaripiirrostani. Halasimme jälleen.

Ota minut tällaisena kuin oon

Sylissä oli yksi kauan toivottu lapsi, mutta syli oli tyhjä. Esikoisen vauvavuoden aikana annoimme toiselle lapselle mahdollisuuden tulla. Emme varsinaisesti toivoneet alle kahden vuoden ikäeroa, mutta taustallamme tiesimme, että ajoittaminen näissä asioissa ei muutenkaan ollut täysin omissa käsissämme. Luotin siihen, että asiat menisivät kuten pitääkin, olinhan sen jo oppinut aiemmin kokemani perusteella. Suru kuitenkin valtasi mieleni monta kertaa. Emmekö tosiaan saisikaan sisarusta esikoisellemme. Emme ainakaan niin, että minä voisin saada samat hyvät päivärahat kuin esikoisen perhevapailla. Pahin harmitus meni ohi, kun alle kolmen vuoden ikäero jäi haaveeksi. Annoin olla. Nautin ajasta, jolloin esikoinen oli sen ikäinen, että saatoin olla menoillani. Pätkätöiden ohessa jatkoin Mestaripiirrokseni viitoittamalla tiellä – kouluttauduin doulaksi, matkustin kotimaassa ja ulkomailla kiinnostavien koulutusten, seminaarien ja konferenssien perässä, perustin yrityksen, opiskelin seksuaalikasvattajaksi. Löysin polun, jolle Mestaripiirrokseni syntymä oli minut ohjannut.

Vuosi sitten istuimme hormoniklinikalla saadaksemme selville, olisiko lapsettomuudellemme jotain syytä. Siinä tutkimuskäyntien välissä kävin koulutusmatkalla Pietarissa, jossa sain pienikokoiselta ja herttaiselta itseoppineelta intiaanikätilöltä tuoksuvalla salvialla siunauksen, kun kerroin vauvatoiveestani. Toinen munatorveni oli tukossa, kenties juuri se, jossa asui hetken aikaa se, joka teki minusta Linnuttoman puun. Muutaman viikon päästä tein positiivisen raskaustestin. Näin kaiken sen upean ja kauniin, mitä olin saanut vuosien varrella kokea ja tehdä. Tuntui siltä, että vihdoin seuraavana keväänä olisin valmis luopumaan taas hetkeksi itsenäisyydestäni sitoutuakseni pieneen ihmisentaimeen, joka minua tarvitsee. Tuntui uskomattomalta, että ihmisenalku kohdussani valitsi juuri minut – ikuisesti keskeneräisen ja epätäydellisen.

Ethän luule että tarviin ketään minua kokoamaan

Olen monesta palasista kasannut itseni uudestaan

Eikä minua tarvitse muuttaa

Eikä tehdä musta parempaa

Tiedäthän sen jo sinäkin ei musta täydellistä koskaan saa

Sinä valitsit minut, minut, minut

Jooo ja minut sinä sait

Ota minut tällaisena kuin oon

Ota minut tällaisena kuin oon

Kun seuraavan kerran kohtaan Anna Puun, esittelen hänelle tuon nyt kuusiviikkoisen ihmeen, joka on ottanut minut juuri tällaisena kuin olen, jonka kanssa meille kehittyi aivan erityislaatuinen suhde niinä kuukausina, kun sain kantaa häntä sydämeni alla. Hänet, joka valitsi minut.

Elämä on täynnä yllätyksiä, niille vain täytyy osata antautua ja päästää irti omista pinttyneistä odotuksista ja suunnitelmista. Olen saanut juuri ne lapset, jotka minulle kuuluvat, ja juuri sellaisina ajankohtina, jotka meidän perheelle parhaiten sopivat. Itse emme olisi osanneet näin hienosti edes haaveillakaan.

Ps. Näin Anna Puun ensimmäistä kertaa livenä viikonloppuna, jona ensimmäinen raskauteni sai alkunsa. Ei ehkä täysin merkityksetöntä tälle kuljetulle matkalle.

-Anna-Riitta-

(Kursivoidut lyriikat Anna Puun kappaleista Linnuton puu, Mestaripiirros ja Ota minut tällaisena kuin oon)

kilpailun-logobanneri

Leave a Reply

© Babyjoy All Rights Reserved